17.-28.9. Alla olevassa kuvassa se komeilee, vihoviimeinen viikkolippu tälle matkalle.
Muutama esitys tuli vielä nähtyä Fringe-festivaaleilla, mm. tämä hautausmaalle sijoittunut näytelmätekstin lukuesitys.
Hollannista Philadelphiaan muuttanut kirjailijaohjaaja, Gerhardus van Wilgen, oli kaveri, jonka esityksen matkaa toukokuun FringeArtsin järjestämistä työpajoista esitykseen asti pääsin seuraamaan.
Töissä keskityin viime ajat lähinnä lähtölaukaustansa odottelevaan FINFRINGE-festivaaliin. Parin viikon päästä julkaistaan artistikutsu ja pidetään lehdistötilaisuus. Mutta tuli sitä vähän muutakin tehtyä. Olin mm. auttamassa Production-porukkaa Feastival-rahankeruutilaisuuden rakentamisessa, siis festivaalialueen pystyttämisessä konkreettisesti.
FringeArtsin viereinen Race Street suljettiin kokonaan ja tilaisuus levittäytyi myös teatterisaliin ja La Peg-ravintolaan.
Porukkaa oli ihan pipona rakentamassa tilaisuutta ja lounastakin tuli firman puolesta.
Illalla valojen sytyttyä ei tarvinnut rautalangasta vääntää Feastivalin pääsponsorin nimeä.
Istuin myös viimeisessä henkilökuntakokouksessa. Käytiin läpi jokaisen lempiesitys festivaalien ajalta. Sitten pohdittiin mikä meni hyvin ja mikä ei festareilla. Late Night Cookies-esitystä, jonka näin ja joka oli suosikkini, pidettiin hyvänä myöhäisillan juttuna, joka kannattaisi kopioida iltaklubiksi. Kritiikkipuolena kuultiin mm. että ”abcence was messed”. Ei ollut siis paikkaa missä nähdä kaikkia, siis taiteilijat toisia taiteilijoita ja yleisö taiteilijoita esitysten jälkeen. Aiempina vuosina ennen nettiaikaa piti tulla henkilökohtaisesti hakemaan artisti- ja pääsyliput, joten ihmiset näkivät väkisinkin toisensa. Yhteisöllisyys syntyi ennen myös siitä, että tapahtuma-alue oli pienempi ja yhtenäisempi. Nyt kaivataan jotain samaa, joka ennen online-aikaa syntyi itsestään.
Nostan hattua täkäläiselle tavalle antaa ja ottaa vastaan palautetta. Kukaan ei hermostunut kritiikistä, ei antajana tai vastaanottajana. Ketään ei syytetty mistään, asiat todettiin ja niille tullaan myös tekemään jotain.
Jos nimittäin joku ei näin tee, niin se joku ei ole enää töissä. Siinä aktiivimallia irtisanomissuojan heikentämisestä suoraan Ameriikoista.
Pidin myös esitelmän omasta matkastani; missä olin käynyt, mitä olen huomannut ja oppinut, sekä mitkä ovat FINFRINGEn suunnitelmat. Lobbasin kaksin käsin Fulbright Finlandia ja FINFRINGEä. Sain myös kiitoskortin työkavereiltani.
Feastivalissa olin ensin vapaaehtoisena yhdessä sisääntulopisteessä auttamassa rikkaita ja wanna-be-rikkaita sisään. Sitten pääsin itse niin sanotusti minglaamaan eli seurustelemaan ja ihmettelemään esityksiä ja tarjoiluja.
Otettiin lähimmän työkaverin Jarrod Markmanin kanssa perinteinen kaverikuvakin.
Ja aamulla ennen kotiinlähtöä otatin kuvan asuintalosta ja itsestäni.
Loppuun vielä kuva-arvoitus. Mikä yhdistää seuraavia Philadelphian yritysmaailmaan liittyviä kuvia FINFRINGE-festivaaliin?
Oikein vastanneiden kesken voi myhäillä tyytyväisenä.
Kiitos ja näkemiin Philadelphiasta. Blogi jatkuu kotimaan FINFRINGE- päivityksillä muutaman viikon päästä. Kuten TVssä sanotaan – pysykää kanavalla!