FINFRINGE 2019 – Oksennussuklaata ja äänetön discokulkue

24.-26.8. Perjantaina ajeltiin Pennsylvanian sisäosiin vähemmän urbaaneille alueille. Valtavien maissipeltojen alueita täplittivät valkoiset maatalot ja ulkona oleilevat lehmät. Suunnilleen puolet ajoreitillä olleista taloista näytti olevan amissien maataloja. Asia on helppo todeta ihmisten asustuksista, hevoskärryistä ja traktoreiden puutteista. Myöskään sähköjohtoja ei mennyt taloihin, mutta useissa oli sen sijaan aurinkokennot käytössä.

Ei-ihan-normi-amerikkalaisia

 

 

 

 

 

 

Menomatkalla kävimme suklaastaan tunnetussa Hersheyssä. Suklaamaailmasta saa sitä itseään, oheistuotteita ja suklaakokemuksia. Vieressä oli myös huvipuisto, jonka jätimme suosiolla väliin. Jos jättää syömättä yhtiön lippulaivasuklaan, Milk Chocolaten (maistuu samalta kuin aamuinen ruoka vatsataudissa ylöstullessaan), niin makuelämykset ovat ihan mainioita. Kävimme oikein suklaamaistiaistilaisuudessa, jossa yritettiin tehdä suklaalle sama kuin viinille eli löytää eri makusävyjä.

Suklaamaailma
Makutaulukko

Yöpymistukikohtana oli Lancaster, pienehkö kaupunki Amerikan mittakaavalla. Yritin varata lippuja paikallisvetonaulaan eli Sights and Sounds-teatterin ”Jesus – live on stage” – megamusikaaliesitykseen. Katsomoon mahtuu vaatimattomat 4000 katsojaa kerrallaan. Lauantain kaikki kolme esitystä oli myyty loppuun. Jäi ihmeet näkemättä. Tässä linkki teaseriin esityksestä niille, jotka haluavat Jeesuksen vielä elävänä lavalla nähdä – jos vaikka Cheek jäi Lahdessa näkemättä.

Tämän teatterin esityksiä käy vuosittain katsomassa yli 400.000 katsojaa. Ohjelmisto-Weikko ei tällä kertaa mahtunut sekaan. Lancasterista ajelin vähän matkan päähän York-nimiseen kaupunkiin. Siellä järjestettiin ensimmäistä kertaa York Fringe. Kuvina piipahdus sympaattiseen pikkukaupunkiin meni näin.

Mainostaulut

 

 

 

 

 

 

 

 

Asfalttimainos

 

 

 

 

 

 

Mike Pritzhard ja Karin Swartz, York Fringen voimakaksikko
Sain ilmaiseksi festari-t-paidan. Alkaa olemaan jo aika hyvä kokoelma.

 

 

 

 

 

 

Katuruokalounas Fringen kanssa samaan aikaan pidetyillä York Fine Arts-markkinoilla

 

 

 

 

 

 

York Fine Arts-markkinat

 

 

 

 

 

 

 

 

Pöytälamppuja kierrätyskamasta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Runonurkkaus

 

 

 

 

 

 

Runonlausuja rumpalin kera ravintolan takapihanäyttämöllä

 

 

Taikuutta terävillä esineillä. Kuva otettu piikkimattonumeron jälkeen

27.8. Claire eli markkinoinnin uusi pomo piti seminaarin. Tuli BAMista, New Yorkilaisesta taidekeskuksesta pari viikkoa sitten töihin FringeArtsiin. Ei ole opiskellut markkinointia, vaan kirjallisuutta. Työskenteli musabisneksessä, journalistina tehden somekamaa ja muuta julkisuustyötä. Raina, joka sijaisti Clairea useamman kuukauden, tuli interniksi ensin ja sitten värvättiin osa-aikahommiin ja nyt kokoaikatyöhön. Puhuivat somemarkkinointikanavista, Snapchatista, Facebookista, Instagramista ja Twitteristä, joiden erilainen käyttäminen ja kohdentaminen auttavat luomaan erilaisen profiilin eri festareille FringeArtsissa.

Illalla kävin katsomassa viimeisen osan festivaalin ennakkoesityksistä, Festival Preview vol 3. Yhdeksästä ennakkopalasta kiinnostavia oli kolme: Basic Witches, transujen noitaesitys. Jo pelkästään kavereiden ulkonäkö lavalla on ns. statement. Jos Suomessa kuusi sukupuolensa leikannutta tyyppiä tulisi lavalle, olisi se ja sama mitä esittäisivät, Fringe-kerroin olisi riittävä joka tapauksessa. Tässä tapauksessa kaikki olivat myös spesiaalinoitia spesiaalikykyineen.

Ei-ihan-normi-noitia

 

 

 

 

Toinen kiinnostava pläjäys oli yllättäen Story-telling-esitys. Mustajalka-inkkari kertoi elämästään ja soitti nenällään huilua. Ja tuotti toista ääntä samaan aikaan suullansa eli vihelsi. Olin vaikuttunut, erityisesti siitä että huilu ei mennyt tukkoon.

The Magic of Storytelling with Tchin

 

 

 

 

 

 

Sitten käppäilin metroassalle riittävän lämpimässä säässä. Kolmekymmentä yöllä takaa paidan kastumisen. Paikallinen nyysteeninEki lupasi taas brutaalia lämpöä lähipäiviksi. Ou jee…

28.8. Osallistuin pitkästä aikaa henksukokoukseen. Käytiin läpi kuulumiset. Raina kertoi, että festari-t-paidat tulevat viikon lopulla: Pinkinpunaiset ovat Staffille, mustat Productionille ja siniset vapaaehtoisille. Tällä hetkellä on myyty 25 % lipuista FringeArtsin itse tuottamiin esityksiin.

Käytiin läpi myös syyskuun lopun suurta rahankeruukekkeriä, Feastivalia. Tämän vuoden taiteellisulkonäöllinen painotus Feastivaliin on ”drag queenin” näköiset esiintyjät, viime vuonna haettiin ”maalattuja tanssijoita”. Rahankeräystilaisuuden esiintyjävalinta on lievästi sanottuna kaupallista ja ulkokohtaista, taidot pitää olla, mutta ulkoinen habitus ratkaisee todella paljon. Tilaisuuden pitää näyttää siltä kuin rahoittajat ajattelevat reunataiteen olevan, totuudella ei ole niin väliä….

29.8.Jarrod oli tullut yöllä Edinburghista maailman suurimmilta Fringe-festareilta, niiltä alkuperäisiltä jo vuodesta 1947. Monenlaista oli tullut nähtyä, mieleenjäävimpänä koko kaupungin alueella liikkunut ”Äänetön Disco-kierros”. Ideahan on tuttu monista paikoista eli siis tanssitaan musiikkia vain luureista kuunnellen. Kulkue ympäri kaupunkia oli ollut kuulemma aavemainen, vain äänettömästi tanssivia ihmisiä valtava määrä.

Hiljainen disco-kierros

 

 

 

 

 

Siihen kun lisäisi haitarimusiikin ja paremmat pyhävaatteet, olisi kuin perinteisissä suomalaisissa lavatansseissa.

Hiljaiset suomalaiset kierroksella

 

 

 

 

 

 

30.8. 30.8. Tänään olivat ilmestyneet FringeArtsin jäsenyys- ja henksukortit pöydälle.

Tekotaiteilijan rötöskortti

 

 

 

 

 

 

Henkilökuntakortti

 

Henksukortin ymmärrän, mutta jäsenyyttä en. Se nimittäin maksaa aika paljon. Sitten muistin toukokuun alussa tekemäni hupi-ilmoittautumisen esiintyjäportaaliin. Opettelin järjestelmää tekeytymällä taiteilijaksi ja maksamalla dollarin osallistumismaksun. Oikea maksu taisi olla tuossa vaiheessa myöhäisherännäiselle taiteilijalle jotain yli kolmesataa. Tämä kaikki tapahtui tietysti kontaktihenkilöni Jarrodin pyynnöstä koulutusmielessä.

No, nyt tuli sitten vuosijäsenyys dollarilla. Sillä saa tietyn määrän ilmaislippuja, alennuksia muista esityksistä ja vapaan osallistumisen kaiken maailman kekkereihin. Taas tuli opittua, että minkä rötöksenä taakseen jättää, sen etuutena edestään löytää.

Lisäksi oli ensimmäinen vuoro jakaa artisteille mainostauluja ja artistikortteja. Jarrod unohti antaa ohjeet ennen lähtöään lounaalle. Homma kuitenkin selvisi meiliohjeilla ja kuumana käyneet jonottajat saivat Ohjelmisto-Weikolta pienet namupussit, jotka nappasin toimistosta. Jostain oli tullut ilmaisia näytteitä, menivät heti jakeluun.

LIsää ilmaisia asioita

 

 

 

 

 

 

 

Rehellisyyden nimissä vetäisin pari itsekin, vaikka en erityisen kuumana käynytkään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *