FINFRINGE 2019 – Hummeri hengiltä ja Philadelphian Seurojentalo

13.8. Maanantai lähti käyntiin Internien seminaarilla. Tällä kertaa sen piti isopomo-Nick, FringeArtsin ”President” eli johtaja. Hän aluksi kiitteli kaikkia, että he antavat ilmaiseksi työpanoksensa non-profit organisaatiolle. Philadelphian Fringen alkutaipaleella myös näyttämöt saatiin ilmaiseksi, kun Nick puhui näyttämöinä toimineiden varastojen omistajat puolellensa.

Uransa isoimpana saavutuksena hän pitää FringeArtsin rakennuksen saattamista toimintakuntoon. Tässä linkki muutaman vuoden takaiseen lehtijuttuun, jossa hän kertoo asiasta:

https://www.phillymag.com/news/2013/06/06/fringearts-nick-stuccio/

USA tukee yhteiskuntana ja summina katsottuna itse asiassa yhtä paljon taidetta kuin useimmat Euroopan maat, mutta yksityisten ihmisten kautta, heidän verovähennysoikeuttaan hyödyntäen. Kovista paikoista puheen ollen Nick jatkoi, että nykyään entinen päärahoittaja William Penn-säätiö päätti kolme vuotta sitten lopettaa kaiken taiteen rahoituksen ja ”näännyttää hengiltä  – katsoa kuka jää jäljelle”. Nick oppi, että pätevä peruste uudelle lahjoittajalle antaa taiteelle rahaa on lause: ”tarvitsemme bensaa intohimolle”.

Johtamisessa Nickin humaani ajatus on, että mikään ei ole kenenkään yksittäisen henkilön vika, jos asiat menevät pieleen – ainoastaan keinot puuttuvat. Ovihan tässä organisaatiossa käy kuitenkin aika tiuhaan…

Kun Nick lopetti tanssijanuransa, hän kävi Edinburghin Fringe-festareilla ja päätti perustaa viiden päivän festarin Philadelphiaan. Kaupungista puuttui esittävää taidetta, Phillyssa oli vain viisi ammattinäyttämöä, joissa oli esityksiä perjantai-iltaisin. Vähän kuin koko Suomessa olisi perjantai-illan ratoksi viisi esitystä. Oli varmaan aika selkeä markkinarako.

Provokatiivinen taide on Nickin intohimo, hän haluaa koota uusia näkemyksiä taiteesta festareille. Tabujen rikkominen on yllättävää kyllä vaikeaa uskonnollisten asioiden kanssa USAssa, mutta erään hummerintappoesityksen kanssa onnistuttiin. Yleisö reagoi ja yritti keskeyttää esitystä ja pelastaa paloiteltavaa hummeria, koska kuorirutinat ja muut äänet oli vahvistettu.

Haluan uhrautua taiteelle!

 

 

 

 

 

 

 

Iltasella menin katsomaan kaukana yliopistokampuksella ollutta Festival Previewiä, tulevien Fringe-festariesitysten esittelytilaisuutta. Esityshetkeä varten oli varattu todennäköisesti Philadelphian ainoa ilmastoimaton julkinen tila, jonkinlainen paikallisversio seurojentalosta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jokaiselle esitykselle oli varattu 5 minuuttia olla lavalla. Yhdeksästä ilmoittautuneesta tuli seitsemän paikalle. Näin kahden kaverin kehnon puoli-impropätkän, lukioikäisten neitokaisten tanssin, saman veisaavalla nuotilla turinoivan tarinankertoja-mamman kuin muutama kuukausi sitten työpajassa, karhu herjaa folk-laulajaa-sketsin, omituisen Borat-hyyppärin jumppa- ja lauluhetken sekä syömishäiriöstänsä laulaneen naisen säestyksettömän laulun. Karhu ja Borat olivat kiinnostavia. Jarrod, joka oli illan myötähäpeää peittelevä isäntä-välispiikkaaja, kertoi että lähempänä festaria olevat maistiaiset tulevista esityksistä ovat yleensä parempia.

14.8. Päivä mennä pätkähti FINFRINGEn hommien kanssa. Muu työryhmä on menossa Stockholm Fringeen parin viikon päästä. Stockholm Fringe Festival eli STOFF on Ilahduttanut tukholmalaisia jo kohta kymmenen vuotta. Tässä linkki yhteistyökumppanimme juuri julkistettuun esitteeseen. ISSUU- niminen alusta jo hätäpäissään ehti sen sensuroida, kun ruåtsalaisilla näkyy muutama pari tekoveristä tissiä ja jopa paljas peppu:

http://www.stockholmfringe.com/wp-content/uploads/2018/08/stockholm-fringe-festival-2018-for-issuu-uncensored.pdf

15.8. Jatkoin FINFRINGE-hommia, väänsin erilaisten esitteiden tekstipohjia eri kieliä käyttäen kuin hihhulisaarnaaja paasaten. Pohdiskelin ja rakentelin myös muistiota vapaaehtoistoiminnasta ja ruohonjuuritason markkinoinnista. FINFRINGEn kavereilla oli ollut palaveri Turun pääkirjaston nurkilla kuvasta päätellen.

Kristina Vahvaselkä ja Sauli Luttinen. (Kuva tod.näk. Sauli Luttinen, ellei Kristinalle sitten ole kasvanut valtava vasen käsi)

 

 

 

 

 

 

 

Joku oli askarrellutpaskarrelut hassun hauskan sorminukkehain Anniina Kuulan jo keväällä tekemän käsinukke-hain kaveriksi.

Käsinukkemaskotti, tekijä Anniina Kuula

 

 

 

 

 

 

Lähiesimies- Jarrod kysyi voinko hoitaa ensi viikolla sandwhich-board- materiaalin jakoa muutaman vuoron artisteille. Voileipäpöytä tarkoittaa tässä tapauksessa julisteständiä ja muuta markkinointimatskua, joka sijoitetaan artistin esityspaikan oven kieppeille. Kyllä voin, oli vastaukseni.

 16.8. FINFRINGE-hommia eli tulevien esitteiden pohjia. Ei muuta mainittavaa.

17.8. Aamusta sain kunnian kantaa jokaiselle artistille erikseen teetetyn esitysständin toimistolle. Pääsi näyttämään miten vanha varastomies liikuttaa pumppukärryä ovelle ja nostelee kevyitä muoviplakaatteja sisään.

Sitten katselin LinkedIn-profiiliani ja paukutin tietoni ajan tasalle. Lähetin myös joukon connectointipyyntöjä amerikaksi sanottuna. Siinä uudennettu profiilini komeilee niille jotka järjestelmään ovat liittyneet. Päätin kutsua itseäni FINFRINGEn Manager-tittelillä, koska se näyttää hyvältä profiilissa.

https://www.linkedin.com/in/sami-rannila-97a57728/

Laitoin tuon tähän asti hyödyttömän LinkedIn-profiilin pystyyn muutama vuosi sitten siinä toivossa, että siitä olisi jotain hyötyä edellisellä USAn matkalla. Ei ollut, kuten ei edes sähköposteistakaan, joihin eivät muutama vuosi sitten vastanneet USAssa kuin Gmailin kautta tietoni ostaneet mainostajat. Nyt ovat näköjään ajat hieman muuttuneet ja näyttävät kollegat tällä mantereella jopa käyttävän LinkedInniä. Ehkä siitä ei sitten mitään haittaakaan ole.

Tungin itseni yllättävän hiljaiseen myöhäisiltapäiväjunaan kotia kohti. Kovimmat ruuhkathan ovat yleensä viiden maissa. Ehkä amerikan-heikki ja -hilma lähtevät perjantaisin kämpille aiemmin kuin muina päivinä.

20.8. Siinä farkkujen peittämällä polvella rötköttää tämän viikon viikkolippu.

 

 

 

 

 

Kuvassa on kaksi merkittävää asiaa: tänään eli 20. elokuuta oli kaikkien maailman Samien suuri juhlapäivä eli nimpparit. Paljon onnea jälkikäteen nimikaimoille. Lisäksi oli mahdollista käyttää farkkuja, koska lämpötila oli vain parikymmentä astetta. Miltei oli jo unohtanut kuinka hyvältä tuntuu, kun ei hikoile koko ajan ulkona. Viimeksi yhtä ”viileää” oli toukokuun alussa.

Päivän päätapahtuma oli Programming-seminaari, äänessä taiteelliset tuottajat Zach ja uusi tuottaja Katey. Philadelphian Fringe-festareilla on 150 itsenäistä esitystä, joiden Programmingista eli ohjelmistosuunnittelusta vastaa parhaillaan Islannissa välilaskulla oleva Jarrod. Zach ja Katey vastaavat ns. omasta ohjelmistosta johon annetaan tutantotukea eli ”paremmista esityksistä”, jonka voi oikeastaan kirjoittaa myös ilman lainausmerkkejä. Ne nimittäin ovat taiteelliselta tasoltaan parempia esityksiä kuin ns. omatuotannot.

Paremman esityksen valinta perustuu kontekstiin: kaksikko katsoo paljon erilaisia esityksiä, mutta valitsee kohdennetusti tarpeisiin. He miettivät mihin tarpeeseen esitystä tarvitaan ja auttavat esitystä ”keskustelemaan yleisön kanssa” eli rakentavat mainostusta. Molemmat tuottajat tekevät myös muita juttuja päätyönsä lisäksi, eli omaa taidetta. He kertoivat myös näyttämöistä, jotka tallentavat ja jakavat jokaisen esityksensä netissä. Siinä olisi hyvä idea Suomeen, ainakin esityksille jotka haluavat ulkomaille. Esityksistä ladattaisiin portaaliin lyhyet näytteet ja olisi myös varasto, josta kiinnostunut tuottaja voisi löytää omiin tarkoituksiin esitykset.

Suomalaista taidetta helposti löydettävissä. Kuvan varasto ei oikeastaan liity asiaan mitenkään.

 

 

 

 

 

 

Suomessa taidetta väsäävien on välillä meikäläisestä näkökulmasta vaikea ymmärtää, kuinka olennainen tappi on tuottaja maailmalla. Itsekään en sitä ensin tajunnut, mutta kun kuuli esim. kaiken New York Cityn esitystarjonnan kulkevan suunnilleen kuuden äijän pöydän kautta, tajuaa esilläolon tärkeyden. Siis jos haluaa esiintymään muualle kuin Suomeen ja ei ole maailmannimi valmiiksi.

Kuvan kuusi äijääkään eivät liity mitenkään asiaan. Paitsi että niitä on kuusi.

 

 

 

 

 

 

 

Vaimo oli huomannut netistä, että Pennsylvaniassa on myös uusi Fringe, York Fringe, joka järjestetään ensimmäistä kertaa. Matkaa on vain parisataa kilsaa Philadelphiasta ja viereisessä Lancasterissa on myös kaikkea vänkää. Toiseen suuntaan viereisessä Hersheyssä on mm. Yhdysvaltain isoin suklaatehdas. Heitin uutuuttaan hohtavalle organisaatiolle meilin, että olisiko aikaa ja kiinnostusta tavata. Vastasivat heti myöntävästi. Siitä löytyi tekosyy mennä maistelemaan suklaata Hersheyhyn.

Iltasella kävin vielä katsomassa toisen ennakkoillan tulevilta festareilta, Festival Preview vol. 2. Tulipahan käytyä ensimmäistä kertaa katsomassa FringeArtsin teatterissa esitystä. Tällä kertaa taso oli tuplaten korkeampi kuin ensimmäisen ennakkoillan. Näin taas näytteitä tulevista esityksistä: nuori nainen kertoi energisesti elämästään, pariskunta lausui runoa ja lauloi, William Penn soitti kaverinsa kanssa 1700-luvun soittimia, neljä tanssijaa pyöri lattialla ja sirkuspari jongleerasi sateenvarjojen kanssa tanssien. Lopuksi tuli pätkä uutta musikaalia. Vaikka tälläkin kertaa into voitti taitotason, muutama esiintyjä oli ihan ammattimaisuustasolla mitattuna todella hyviä.

Nuoriso spiikkaa
Yleisö odottaa

Koska Jarrod oli Islannissa, nuoret Internit Destiny ja Julia hoitivat välispiikit. Hyvin meni, vaikka kyllä se amerikkalaistakin näköjään jännittää olla lavalla yleisön edessä, erityisesti jos ei ole siihen tottunut.

21.8. Rakensin esitteitä FINFRINGEä varten koko päivän. Hain FringeArtsin arkistoista esimerkkejä ja muokkasin Suomi/Turku-suuntaan.

22.8. Toiset FINFRINGEläiset olivat kokoustaneet itseni nukkuessa Amerikan unta. Tietoa, ideoita ja suunnitelmia eri viestintäkanavissa alkaa olemaan niin paljon, että arvoisa yhdistyksemme siirtyy käyttämään Slack-sovellusta keskustelualustana. Siinä se päivä hurahti Ohjelmisto-Weikolta ohjelmistoon tutustuessa ja paukutellessa kommentteja ja ideoita eri ”kanaviin”. Kaksi viimeistä päivää olisi ollut sama tehdä etätöitä, mutta mikäs siinä on toimistolla niitä tehdessä.

23.8. Toimistolla haettiin eilen meilillä vapaaehtoisia postitushommiin. Vuotuinen suurin rahankeruutilaisuus eli Feastival lähestyy. Tapahtumaan lähetetään paljon kutsuja potentiaalisille lahjoittajille. Tässä linkki tapahtumaan, joka antaa FringeArtsille joka vuosi miltei miljoona dollaria tukea.

https://phillyfeastival.com

Työpaikan sisäiseen Meiliin rapsahti nopeaan tahtiin kohteliaita kieltäytymisiä erilaisine syineen vähän kaikilta. Ihmettelin osallistumisen innottomuutta yleensä niin yhteisöllisessä toimistossa. Ilmoittauduin tietysti itse mukaan. No, kyseessä oli yli neljänsadan osoitteen kirjoittaminen käsin kirjekuoriin. Muut olivat näköjään jo oppineet edellisistä postitustapahtumista miten välttää rannekramppi. Minäkin opin nyt: täytyy keksiä syy olla osallistumatta. Minä ja pari muuta Interniä väänsimme osoitteita kynillä kuoriin useamman tunnin. En edes viitsinyt kysyä miksi osoitteita ei tulostettu tarroilla tai suoraan kuoriin.

Sinänsä osoitteista näki hauskasti, missä raha piilee – mitä lyhyempi osoite, sitä varmemmin oli kyseessä massityypin kartano omilla mailla. Ja postinumerokin kertoi paljon. Muutaman kerran nimittäin täytyi tarkistaa postinumeron oikeellisuus ja karttapalvelu heitti heti ruudulle kuvan talosta. Ja Google arvion talon hinnasta ja kommentin: ei myytävänä. No, nyt ainakin tiedän missä asuu mm. Fiji-veden tuotantoyrityksen omistaja/johtaja.

Työstin ranteenlepuutustauoilla uusia rahoitusanomuksia FINFRINGElle, että päivästä olisi jotain hyötyäkin. Huomenna ei mennäkään toimistolle, vaan York Fringe-festivaalia ihmettelemään Pennsylvanian sisämaahan.

Mutta se on ihan uuden blogin paikka. Loppuun vielä kuva. Poika on alkanut tykkäämään Cambellin purkkikeitoista täällä. Kuva kertonee lapsellisille miksi.

Maistuvaksi brändätty soppa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *