FINFRINGE 2019 – Ihmiskasoja! Rocky! Minä moneen kertaan! Painokuuma festariesite!

Pohjeviikkis

 

 

 

 

 

 

 

23.7. Uusi viikko ja -lippu juoksijan säärineen. Toimistolla päivän agenda oli Production seminar. Osaston johtaja Keighty esitteli mitä kukin tekee tuotannossa eli Suomessa olisi kyseessä teatteritekniikan osasto –  valoa, ääntä ja teknisiä hörpöttimiä. Hän valotti esitysten valmistelua, miten saadaan tekniikka paikoilleen, kannetaan tekniikkaa oikeisiin paikkoihin jne. Kaikki ovat freelancereita johtajia lukuunottamatta. Keighty esitteli aikataululla missä kukin on milloinkin ja mitä tekee. Etukäteen tarkastellaan forecastia eli suunnitelmaa tarvittavasta roinasta ja työvoimasta ja siirretään menot kokonaisbudjettiin. Parikymmentä freelance-tyyppiä saa meilin, jossa kysytään ottaako tietyt tunnit tehdäkseen. Siitä sitten tekniikan tyyppien ihmispalapeli, ellei peräti -kasa alkaa muotoutumaan.

Teknikot kasassa

 

 

 

 

 

 

Palkkaamalla muutama vakituinen työntekijä säästettäisiin varmaan aikaa, rahaa ja valmistelujen vaivaa, mietti Ohjelmisto-Weikko. Varmaan Keighty miettii samaa, mutta joku muu päättää.

Sitten puhuttiin tech raiderista eli suomeksi, no, tekniikan raiderista, tarvelistasta, esitystä varten. Vakiolomake täytetään vähän kaikella tiedolla, miltä esityksen pitäisi näyttää, mitä tavaraa tarvitaan jne. Osasto huolehtii myös vierailijoiden tarpeiston hankkimisesta, mikä on myös kustannuskysymys ja suuri ero Suomeen. Samoin raiderissa määritetään majoitukset, kuljetukset, mitä tilassa saa tehdä, mitä tekniikan kamaa tarvitaan, pitääkö esitysvaatteet pestä (tämänkin nämä tekevät osastona ja tippaavat vielä hikisten vaatteiden pukijaa kaiken päälle).

Osastolla on myös lista ja tarkat tiedot eri näyttämöistä ympäri Philadelphiaa, myös omituisista paikoista, joita ei yleensä käytetä esittämiseen. Ulkomaalaiset vierailijat aiheuttavat eniten työtä, esim. tuumamittojen ja metrijärjestelmän yhteensovittaminen on välillä hankalaa. Fringe-festareille tulee n. 290 esitystä, mutta vain 11 on tämän osaston vastuulla kahdeksassa eri paikassa. Muut esitysryhmät huolehtivat itse näyttämöistänsä. Tuli myös selväksi, että naisvaltaisuus on erittäin harvinaista alalla eli FringeArts on poikkeus teatteritekniikan maailmassa myös Yhdysvalloissa.

Näillä siis Production hoitaa saman homman kuin suomalaisissa laitosteattereissa tekevät näyttämötekniikka, valo- ja äänisuunnittelu, lavastus, puvustus, tarpeisto ja osittain markkinointikin. Kyllä Amerikan-Reiska ehtii, tai siis tässä tapauksessa Raili.

Väänsin oikein amerikkalaisen työpäivän eli iltakahdeksaan asti. Päivän päätös oli Happy Hour- koulutustilaisuus esityksen rahoittamisesta. La Peg- ravintelin tiskillä oli tämä lappu:

Finassi-häppäri

Tee-se-itse-tuottajia oli paikalla vajaa kymmenen ja heille heitettiin vinkkejä miten saada lisää rahoitusta esityksille. Mukava tilaisuus, juttua riitti ja juomat kustansivat vain 3 $ laaki.

Loppuviikosta puolitin vielä ennestään puolitetun työpäivän niin monta kertaa, että sehän hävisi kokonaan! Serkkupoika tuli kyläilemään ja harrastimme kolmen Rannilan, isän pojan ja serkun, kera periamerikkalaisia riittejä loppuviikon: grillausta ja baseballin katsomista. Serkkupoika on tuo parrakkaampi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

30.7. Heinäkuun viimeinen viikko pyörähti käyntiin. Siihen kuva viikkolipusta sen kunniaksi.

Ihmismassaviikkis

 

 

 

 

 

 

 

Töissä oli aika hiljaista, tai siis meidän osastolla ainakin oli. Järjestelin tiedostoja ja lueskelin eri kotisivuja. Itsenikin oli liitetty FringeArtsin kotisivuilla poseeraaminen internien joukkoon. Ohjelmisto-Weikko löytyy kelaamalla alas tai Programming-kohdasta.

Interns

31.7. Lähipomo- Jarrodin luvalla vietin turistina päivän kaupungilla. En viitsinyt juosta rahvaan seassa Rocky-elokuvasta tuttuja portaita, vaan otin vain meitsiön portailta kaupungille päin.

Meitsiö

 

 

 

 

 

 

 

 

En jaksanut jonottaa rahvaan seassa Rockyn patsaallekaan käsiäni nostamaan, vaan otin toisen itsiön, jossa Rocky kasvaa ylös päästäni.

Itsiö

 

 

 

 

 

 

 

 

Käytiin myös Eastern State Penitentaryssa eli siinä kaikkien vankiloiden äidissä, josta Kakolankin suunnittelijat ottivat aikoinaan mallia. Mielenkiintoisen audiokierroksen jälkeen pääsi ihmettelemään patsasta, joka kuvaa vankilukua ympäri maailmaa. Kuten kuvan oikeasta alalaidasta näkyy, vuonna 2010 Suomessa oli 59 vankia 100.000 asukasta kohden. Itse asiassa vähiten ns. länsimaista, joissa ei ole kuolemantuomiota.

 

 

 

 

 

 

 

Yhdysvaltojen vankiluku oli 730 vankia 100.000 kansalaista kohden eli yli 12-kertainen Suomeen verrattuna, kuten kuvan ylälaidasta näkyy.

 

 

 

 

 

 

 

Jipikaijee, motherf*ucker, kuten juuri telkkarissa roustattu Bruce Willis sanoisi. Mätäne vankilaan! Luku räjähti kasvuun suunnilleen 70-luvulla ja on vasta nyt lakannut kasvamasta. Väkivaltarikollisen määrä ei ole itse asiassa noussut suhteellisesti tai absoluuttisestikaan, politiikka vain muuttui viime vuosikymmeniä. Kaikki takavuosien pressat ja muut poliitikot kilpailivat rangaistusten kiristäjinä. Muun muassa Suomessa humaanina presidenttinä tunnettu Bill Clinton esitteli aikoinaan 90-luvulla ”three strikes and out”- lain, jonka nojalla kolmannesta huumerikoksesta tulee elinkautinen tuomio. ”Kolmannella lyönnillä kuolee”, huutaisi pesisyleisö Pohjanmaalla. Niin kuolee täälläkin, sananmukaisesti sellissänsä.

Koko vankilamuseo otti itse asiassa aika vahvasti kantaa nykytilanteeseen ja taloudellis-sosiaalis-inhimilliseen järkevyyteen Yhdysvaltain rangaistusjärjestelmässä. Minä tuin toimintaa ostamalla vankilan nimikkohuuliharpun. Eiköhän senkin ole joku vanki väkertänyt Kiinan muovitehtaalla.

Matkamuisto

1.8. Töissä ei ollut mitään kiireellistä, joten aloitin hahmottelemaan FINFRINGEn työnjakosuunnitelmaa täällä heränneiden ajatusten pohjalta. Yhdysvaltalaisen non-profit organisaation toimintatapa tulee taatusti eroamaan suomalaisen festariyhdistyksen touhuista jo kulttuuri- ja lainsäädäntöeroineenkin, mutta useampikin mielenkiintoinen tapa tehdä asioita olisi siirrettävissä Suomeen. Kirjoitin muistiota isoista linjoista ja täällä heränneistä ajatuksista ja paiskasin sen toisten FINFRINGEläisten iloksi meiliin ja jakokansioon.

2.8. Synttäripäivä meni serkkua kuskatessa lentokentälle ja muussa pikku puuhassa, joka ei liittynyt mitenkään töihin. Vaimo ilahdutti aamulla Philadelphia-aiheisella solmiolla ja sen solmintaohjeisiin keskittyvällä kirjalla, joka antaa muitakin ohjeita herrasmiehen pukeutumiseen. Oma pukeutumiseni oli aamulla vielä hieman vaiheessa, joten lahja tulee tarpeeseen. Kuten myös kaktuksesta uutettu kasvonaamio.

Pukeutumisohjeet tarpeen, kuva Päivi Rannila

 

 

 

 

 

 

 

 

 

3.8. Tänään saapuivat töihin kauan odotetut festariesitteet, joiden julkistamistilaisuus-happy hour alkoi klo 17. Aamusta koko toimistoporukka kerättiin purkamaan festariesitekuorma. Ohjelmisto-Weikko otti paikkansa jakeluketjun alapäästä sinivalkoraidallisessa t-paidassaan vehkakasvin piiloissa. Porukkaa oli liikaa hommissa vanhaan ahtaajan mielestä, mutta kyseessä olikin teamspiritin kasvatus. Ylemmän kuvan vasemmassa laidassa on esitteen tekijä/suunnittelija Christopher Munden. Tässä linkki hänen johtamansa yhteisön sivuille:

http://phindie.com

Lastauskuvat Melissa Bridge

 

 

 

 

 

 

 

Palkinnoksi firma tilasi kaikille pitsaa ja tarjosi sampanjaa. Jipikaijee, motherf*ucker toistamiseen! Painokuuma festariesite on luettavissa sähköisesti tästä:

Julkistamistilaisuus oli (jälleen kerran) samalla Happy Hour. Kippistä sille ja tälle viikolle.

Weikko ja Jarrod
Hugh (some ja kotisivut) ja Sabrina (Programming Intern)
Zach (taiteellinen tuottaja), Hugh, Raina (markkinointipäällikkö) ja Jarrod (festarivastaava) esitemannekiineina

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ensi viikolla lisää nestemäisiä terveisiä Philadelphiasta ja ehkä jotain asiaakin. Parempi kuitenkin olla lupaamatta mitään…

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *