FINFRINGE 2019 – viides viikko turkulaisena Philadelphiassa

4.6.  Maanantai alkoi poikkeuksellisesti junamatkalla Social Security- toimistoon. IIEltä oli tullut puoltokirje antaa minulle sosiaaliturvatunnus. Eivätkä poikkeukset siihen päättyneet. Tämän viikon viikkojunalipulla ei saanutkaan ostaa lisää alennuslippuja vesipuistoon!!! No, kaikki kampanjat päättyvät joskus.

Viikkolippu nro 5

Tällä kertaa sossuasiointi oli ohi alle puolessa tunnissa. Parin viikon sisällä tulee postitse sosiaaliturvatunnus. Muuten päivä oli täyttä infon syöttöä koneelle. Pääsin myös lähettämään meiliä kaikille 25:lle Digital Fringeen ilmoittautuneelle artistille ja vastailin heidän kysymyksiinsä minkä ehdin ja kykenin. Lounaalla kävin programming-osaston ja siihen uusina tulleiden kolmen internin kanssa. Zach kertoi Fringe-festariesityksestä, jonka oli nähnyt viime vuonna. Siinä tanssijat olivat olleet laitumella lampaiden ja paimenkoirien kanssa. En tiedä tarkalleen mitä esityksessä tapahtui, mutta taatusti oltiin taiteen reunalla (fringe=reuna). Kuvassa täysin randomit (=sattumanvaraiset) lammas ja tanssija. He eivät liity mitenkään ko. esitykseen, mutta keventävät kivasti puisevaa päiväkirjaa.

Randomi lammas
Randomi tanssija

5.6. Tiistaina oli tavalliseen tapaan henkilökuntakokous, jota veti Nick. Ensin kiiteltiin porukalla kaikkia onnistuneesta sirkusryhmä vierailusta ja mietittiin mitä voisi tehdä paremmin. Ensi-illassa täysi katsomo oli viihtynyt ja lapset päässeet lopuksi touhuamaan sirkusvälineillä. Rahankeruuosaston pomo Julie kohahdutti kansaa kertomalla muuttavansa Pariisiin. Hänen miehensä on saanut Ranskasta uuden työn. Sääli, että lähdet, mutta ”hey, it’s Paris!” totesivat muut. Onnea matkaan tylyjen ihmisten ahtaaseen ja talvella jääkylmään kaupunkiin, jossa saa asua kalliisti läävässä, mietti Suomen vahvistus. Pidin kuitenkin suuni kiinni. Julie kertoi myös co-producer- ohjelman kuulumiset. Siinä kuka tahansa pääsee käsiohjelmaan tuottaja-nimikkeellä maksamalla tonnin. Samaan hintaan saa festarin ajalle nimikkoistuimen. Esitteentekijä esitteli vedoksia uudesta teaseristä eli festarien laajalevikkeisestä mainoskirjeestä. Se on periaatteessa kirjeeksi taiteltu A3, jossa on tietoa muutamista esitystärpeistä. Avaamalla esitteen kokonaan saumoistansa siitä tulee näppärästi vaihe vaiheelta A4:sta A1:seen kalenteri, jossa on joka kuukaudelle oma esityskuvansa. Olin vaikuttunut kekseliäisyydestä (ilman
ironian sävyä). Varmaan tutuille copyille ja muille writereille tuttua hommaa/ideaa, mutta itselleni uutta.

A4-esite…
… A3
… A2
… ja A1-koon kalenteri

Seuraavaksi tungin itseni Production-porukan harvinaiseen kokoukseen. Harvinainen kuulemma siksi, että tapaavat vain joskus, koska kaikkien työajat ovat niin toisistaan poikkeavia ja erikoisia. Kuukausipalkkalaisia taisi olla kaksi, loput tekevät töitä tuntihommina. Tuotannon eli suomalaisittain ehkä teatteritekniikan porukassa oli seitsemän työntekijää paikalla – viisi naista, yksi mies ja valotekniikasta vastaava kaveri, joka Ruotsissa määriteltäisiin ”hen”- pronominilla. Muutenkin naiset olivat kovasti möreä-äänisiä ja tatuoituja (tästä naisäänialasta olisi Sauli Luttinenkin vaikuttunut, puhumattakaan tatuoinneista. He vaikuttivat itse asiassa aika lailla suomalaisilta tekniikan tyypeiltä suorapuheisuuteineen ja uusien laitteiden kaipuineen. Keighty lupasi tehdä parhaansa, että Office tajuaa miten huonossa jamassa laitteisto on. Sekin kuulosti tutulta. Paitsi että Suomessa en ole missään teatterissa nähnyt näin naisistunutta valo- ja ääniosastoa. Esittelin itseni ja kerroin, että minut saa vapauttaa tarvittaessa konttorirotan hommista heidän avuksensa.

Sitten palasin dataamaan.

6.6. Löin päivän aikana kaikki loput Digital Fringen artistit järjestelmään, lähetin heille meilejä ja vastailin kysymyksiin. Sitten aloitin fyysisesti paikalla tulevien, tavallisten (tai siis epätavallisten Fringe-) esitysten laittamisen järjestelmään. Näitä eri esityksiä on n. 170, joista jokaiselle: luodaan oma kansio, laitetaan sinne kuva ja erillinen tiedosto, jaetaan Google Doc heille ja pyydetään tarkistamaan, hyväksytään tai hylätään korjausehdotukset ja ruinataan meileillä puuttuvia kuvia ja tietoja. Yhteen esitykseen menee ehkä tunnin verran aikaa yhteensä, joten dataamista riitti koko päiväksi. Niin oli mielenkiintoista ja juuri minulle tarkoitettua hommaa, että aivot tuntuivat kiehuvan päässä.

7.6. Sama touhu jatkui ja ennen pitkää sain kaikki tehtyä. Sitten jäi vain kunnia vastailla artistien kysymyksiin ja hyväksyä Google Docseissa heidän korjausehdotuksiansa. Ehdin tutkimaan varsinaista edellisvuoden festariesitettä kaikille tulleen mainosmeilin innoittamana. Tässä on linkki, jos haluaa katsella miltä se näytti.

Päivän ilopilleri oli yllättäen lounas. Menin United by Bluehun, siihen lähimpänä työpaikkaa olevaan kahvilavaatekauppa-yhdistelmään. Lounaaksi otin aamupala-annoksen nimeltään Bison Sausage.

Puhvelinmakkaralounas

Ohjelmisto-Weikon silmiin tuo näytti enemmän jauhelihapihviltä kuin makkaralta, mutta oli joka tapauksessa ensikosketus oraalisesti aitoon (orgaaniseen, kuten kaikki ko. kaffelassa) villin lännen eläimeen. Puhveli maistui riistamaiselta ja oikein hyvältä. Jälleen pääsi kokemaan jotain länkkäreistä tuttua.

8.6. Aamupäivän vastailin meileihin ja sijoitin puuttuvia kuvia ja tietoja portaaliin. Alkuiltapäivästä kokoonnuttiin porukalla ulos La Peg-ravintolan terassille communal lunchille.

Oikealla takana oleva kuulapää on Jarrod ja lippispäinen aurinkolasityyppi Zach. Kameran takana on loppuosa lounasporukkaa

Aina kuun ensimmäisenä perjantaina olevassa yhteislounashetkessä tuodaan lounas mukaan ja ollaan vielä enemmän sosiaalisia kuin normaalisti. Yleensä porukat vetävät lounaan kitusiinsa työpöydän ääressä samalla tehokkaalta näyttäen. Suomalaisen silmin tehokkuus ei lisäänny yhtään, tulee vain näppäimistö töhnäiseksi. Itse, kuten kuvista tarkkaavainen lukija huomaa, suosin lounaspaikassa syömistä. Yleensä yksin. Yhden kerran ajattelin sulautua massaan ja söin savutaimenleivän töiden ohessa. Ei suju kokemattomalta ja jätin multitaskingin alkuasukkaille.

Sitten tein Jarrodin avustuksella viestin

Hi there,

I am out visiting other US Fringe Festivals and will have limited access to email. Please forward your message to Jarrod@fringearts.com

Thanks,

Sami Rannila
Programming Fellow
Fulbright Scholar – FinFringe
140 N. Columbus Blvd.
Philadelphia, PA 19106

p.s. Do you like to dance? Want to be part of the biggest performance at this year’s FringeArts Festival? No experience necessary, just a love of dance: Le Super Grand Continental

Ja sehän merkitsee juuri sitä. Sunnuntaina lähden ensin hieman lomailemaan Virginiaan ja sitten PortFringe- festareille vapaaehtoistöihin Portland, Maineen. Ei sinne länsirannikolle, vaan Koillis-Yhdysvaltoihin, sinne josta nämä puolikkaan leijonan kokoiset pikku kisut ovat saaneet nimensä.

Päätän tämän viikon blogini kivaan kissakuvaan. Ensi viikolla sitten jotain ihan muuta kuin työasioita eli havaintoja ameriikan lomanviettoasioista.

Maine Coon

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *